Ei helppoa, mutta hyvää!

Mare Chiarolla, Hämeentiellä, on hankalan ravintolan maine. Soittaa pitää etukäteen ja jos ei taskussa ole ruokalistaa, pitää se muistaa ulkoa. Me emme muistaneet kovin tarkkaan, muuta kuin sen, ettei vissiin kasviksia ollut muita kuin margherita. Se on sinänsäkin turvallinen valinta, ettei siihen paljoa tule, ainakaan herkkusieniä tai banaania.

Tunti soittamisen jälkeen olemme tervetulleita Mare Chiaroon. Istahdamme, saamme kolaa lasipullossa ja niihin lähes sopivat viinilasit. Myös kääretorttua tuodaan pöytään, onhan perjantai. Hetkessä myös kuumat paksut pitsat tupsahtavat naaman eteen. Pitsan piirin pituus ei ole paljoa Saarioisen kuralättyä pitempi, mutta paksuutta on. Juusto maistuu emmentaalilta. Yleensä pitsanhimoni on rajaton, mutta tässä kohtaa nousee tie vastaan. Pohja on niin paksu, että seuralainen saa yhden neljänneksen omalle, jo tyhjennelleen, lautaselleen. Taustalla soi Jaakko Teppo ja mikä siivittäisikään ruokailua paremmin kuin "Hullu mies hullu" taustalla. Loppujen lopuksi annan kokemukselle ja ruoalle 4,5/5. Hintoja ei ole pilattu.
Maksu lounasseteleillä, käteisellä tai sarjakuvilla.